Tos mun piirtämä kökkö koira. xD

WUAA! Mä laitoin mun kännyyn tänään kappaleet Bad boy, Be good to me, Can't stop the rain, Desenchantee, He said She said, I gotta go my own way, Innocence, Ivory Tower, School Rumblen tunnarin, Siamo le winxin ja When You're Gonen.

Nyt kaikki, erityisesti pojat (LOL) lisää mut meselistaan. xD Öymäi... Jaa se ompi... [email protected]! Mä haluun seuraa messangeriin sou add!

Tässä mä esittelen mun "upean" kännyn. Älkää sitten pommittako mua sillä että kuvat on huonoja, ne on otettu webbikameralla joten parempaa jälkeä ei voi saadakkaan.

Mun kännykkä edestä.

Mun kännykkä takaa.

Mun kännykkä avattuna.

Aloitin tämän blogin äskettäin, tässä on ensimmäinen tarinani, jonka teen tänne. Se on rakkaustarina. Jos et siedä rakkautta, älä lue. Tässä on myös vähän magiaa ja hevosia.

Wolding Hold Katy's Dreamin'

Konnemara juoksi pihan poikki. Ravin askeleet kuuluivat terassille asti. Ne kantautuivat Katynkin korviin.
- Odota vielä Äiti, huusi Katy katsellessaan oria. Hän oli saanut sen syntymäpäivälahjaksi.
- Myöhästyt koulusta! Pistähän töpinäksi! kuului uudestaan ja Katy havahtui. Niin, tosiaan, koulu! Ei, ei, ei! Neljä minuuttia aikaa pukeutua ja ehtiä pysäkille! Siinä vasta haaste! Se oli kuitenkin suoritettava, ja Katy uskoi ehtivänsä. Nopeasti hän laittoi lämpimän toppatakin ylleen, ruskeat, lämpimät sormikkaat ja pipon. Sitten alkoi kamppailu aikaa vastaan, ehtisikö hän. Hän oli yhdentoista metrin päässä pysäkistä kun bussi ajoi sinne. Katyn kaveri huikkasi äkkiä. Nyt hän ei ehtisi, se oli varmaa, mutta Katy päätti juosta silti. Mutta bussi ei lähtenytkään minnekkään ja se antoi hänelle tilaisuuden - hän ehtisi! Päästyään sisään Katyn kaveri, Mirjam aloitti:
- Elämä on. Täytyykö kavereitten aina ilmoittaa kuskille, että kaveri on jäänyt kotiin haaveilemaan omia juttujaan? hän naurahti. Katy alkoi itsekin hymyillä.
- Ei suinkaan. Pari leipää poskeen vaan ja hevoselle aaminen, se siinä, mutta onhan se selvää, että sitä kauniimpaa näkyä ei voi olla? Jos omistaisit hevosen, tietäisit kuinka kauniita ne ovat oikeasti ja kuinka ihanaa on ratsastaa!
Bussi ajoi koululle. Osa oppilaista olivat jo välitunnilla. Nyt olisi aika kertoa Mirjamille mitä Katy ajatteli, mutta uskaltaisikohan hän. Katy ajatteli. Sitten hän aloitti:
- Öö... Mirjam, arvaa mitä... ? Minä... Rakastan Tomia. Katy sanoi ja Mirjamin silmät suurenivat teekupin kokoisiksi. - Olisi kiva kertoa hänelle itseelleensä siitä, mutten uskalla. Entä jos hän ei pidä minusta?
- Hassu tyttö! Tottakai hän pitää! Miten voit edes ajatella, ettei joku pitäisi sinusta? Sitäpaitsi, olet sisukas ja rohkea. Käytä sitä rohkeutta edes joskus äläkä kantele.
Katy mietti hetken. Jos hän kertoisi, siitä saattaisi tulla koko koulun mahtavin juoru, joka kestäisi ainakin kuusisataa vuotta. Kuitenkin hän päätti: Hän kertoisi.
Koko koulu pääsi kotiin. Sitten Katy meni Tomin luokse ja aloitti hitaalla selkeällä ja tunteikkaalla äänellä puhumaan hänelle:
- Hei Tom. Öö... Haluaisitko tulla huomenna elokuviin? hän kysyi. Tom kääntyi Katyyn.
- Mikäs siinä. Miten uskalsit kysyä? Kukaan meidän luokan tyttö ei ole uskaltanut tehdä sitä. En edes minä, vaikka olenkin poika.
- Ehkä se tulee luonnostaan.

Siinä se oli. Vähän lyhyt, mutta ei haittaa? Päivittelen tätä sitten taas kun kerkiän.